SuperPapu - Australiankelpie Papun seikkailuja

Otetaan oppia joogamestarilta

2010-07-18T12:02:00.001+03:00


Papu on löytänyt sopivan paikan meidän pikkuparvekkeelta

Ollaan otettu nelivedosta mallia ja oltu laiskasti joten nyt vain lyhyesti muutama väliaikatieto. Mehän ollaan punnittu Papua tasaiseen ja mittailtu, ja eilisten tulosten mukaan Papu on 46cm korkea (!) ja painaa 11 kiloa. Myöskin kaikki hampaat ovat lähteneet, se viimeinenkin joka kasvoi kulmahampaan rinnalla.

Tässä vielä hauska strippi jonka löysin netistä. Papun suosikki on toi ruumisasento :) (klikkaa kuvaa)

Rajasaari

Olin ennen hieman skeptinen koirapuistojen suhteen mutta lähellä oleva Rajasaari on kyllä voittanut puolelleen. Aluehan on valtava, verrattuna muihin koirapuistoihin. Tällä viikolla siellä onkin tultu oltua joka päivä useampi tunti. Ihmeellistä, kuinka monta koiraa voi olla sovussa keskenään, kun ihmiset eivät ole hääräämässä hihnoineen ja koko ajan käskemässä. Pienemmät juoksee välistä karkuun kovaa menoa mutta hetken päästä jo pinkaisevat perään, kun eivät malta olla sivussa katsomassa. Ainoat rähinät puistossa ovat olleet lähinnä ns. tappelukoirien, kuten bokserien ja dogo argentinojen aiheuttamia, tai sitten joku on tuonut oman koiransa narussa, kun se ei ole muka aiemmin ollut puistossa. Lukeehan tuo aitauksen ovellakin, että koirien pitäminen kytkettynä on kiellettyä. Ei pitäisi koiraa ottaa, jos ei osaa edes lukea. Hyvin ne kaikki muut 30 koiraa siellä tulevat toimeen, lukeen ottammatta näitä muutamia tapauksia.

Papu on myös oppinut uimaan tällä viikolla. Aiemmin se tuli varpaita myöten veteen mutta nyt voi jo heittää keppiä rannalta ja tyttö noutaa! Kovasti on saanut kyllä suihkua näyttää koiralle, kun iltaisin ollaan kotiin tultu väsyneenä ja hiekkaisena. Tuo merivesi ei nimittäin pitemmän päälle varmaan ole paras mahdollinen koiran iholle ja turkille, vaikka mieli viihtyykin. Nyt Papu näyttää jo aikamoiselta surffikoiralta :)

Tuo koirapuiston meininki kallioineen ja useine koirineen tuo aina mieleen lapsuuden suosikkisarjan. Tosin karhut ja tuo verinen meno puuttuu :) (hyvä niin!)

RedDog -elokuva

Törmäsin tähän youtubessa. On ne Kelpiet ihania mutta ei niitä paljoa näe. Kaisaniemessä oli muuten toisesta pentueesta oleva kelpie tutustumassa kaupungin menoon ja piti siinä vähän omistajankin kanssa sanoja vaihtaa. Aivan kuin Papu! niin, tuleekohan Kelpieistä samanlaisia muotikoiria kuin esim. ranskanbulldogeista tämän elokuvan myötä? Toivottavasti ei.

Tuukkasten koiruuksia ja perhettä

Papun kasvattajaperhe koiravahvistuksineen kävi alkukesästä täällä Helsingissä ja nähtiin tuolla läheisessä koirametsässä. Oli aika hienoa se! Enemmän aiheesta voi katsella kuvia Sanni-Jillan blogista, itse lähinnä keskityin kuulumisten vaihtamiseen ja Pinja hoiti kuvaamisen. Kiitos siitä! (ps. varastin pari kuvaa FaceBookiin, toivottavasti et pahastu. Tiedän että luet tämän kuitenkin jossain vaihessa.)

Taustalla Papuski, edessä Tamis

Kaikkien rotuoppien mukaan, Tamista voisi olla vähän enemmän colliemainen, silmien ollessa hieman enemmän sivulla ja kuonon ollessa suipompi, kun taas Papu on hieman enemmän saksanpaimenkoiramaisempi, kasvokulmaltaan. Vaikeahan noita oli aluksi erottaa toisistaan! Jokohan me päästäis käymään sielläkin päin tän hurjan kanssa :)

Koira kasvaa, tyyli säilyy

2010-06-13T11:55:00.001+03:00

Papun tyylinäyte n. 3kk ikäisenä

Papun tyylinäyte n. 4kk ikäisenä

Ikää tulee lisää mutta täällä otetaan rennosti. Papulla on nyt painoa 9,55kg (11.6.) ja säkäkorkeutta 39,5cm (6.6.). Minkähän kokoinen kaveri tästä tulee? Edestä on lähtenyt neljä hammasta ja muutama muukin jo heiluu. Kävimme perjantaina ottamassa tehosterokotteet HauMau :ssa ja samalla katsottiin pennun yleiskunto. Lääkärin mukaan varsin valpas ja eläväinen pentu. Siinä se akateemisesti koulutettu mielipide koirasta. Olisin tuon voinut itsekin todeta.

Taistelu sänkypaikasta

Nyt kun on kotikelpien menoa katsellut pari kuukautta niin näkee kyllä, miksi tämä rotu ei ihan kaikille sovi. Meillä on ainakin jatkuva valtataistelu ja haastaminen siitä, mitä saa syödä ja missä saa milloin ollakin. Papu on nimittäin huomannu, että sänky on varsin kiva paikka ja hänellä ei ole sinne asiaa. Tästä sitten väännetään kättä ja aina jästipään pitää koettaa onneaan. Välistä sängystä tullaan pois komentamalla ja välistä pitää nousta tuolista, jotta sängystä hypätään alas. Se kyllä on kaikille selvää, ettei siellä saa olla. Papu on myös huomannut, että vessapaperirullateline on leikkikaluautomaatti ja tuon tuostakin käy nykäisemässä sieltä uuden palasen tuhottavaksi. Hyvä niin, ettei mene mitään isompaa. Taitaa Papu isäntänsä tavoin vihata A4-saastaa ja turhia papereita. Onneksi pahin muu järsiminen on jäänyt pois (koputtaa puuta).

Suosikkileikit

Meillä on vain yksi koira mutta onneksi Papu on hyvä keksimään leikkejä ihan itsekseen. Suosikkileikkejä on kumisen raskaan pallon heittely (anteeksi alakerran naapuri, jos luet tätä), solmun heiluttelu ja alkkareiden järsiminen. Leikin varjolla ollaan opittu jo istumaan, makaamaan, olemaan paikalla ja antamaan tassua. Osaapa Papu jo hypätäkin ja pyöriä mutta nämä eivät vielä mene kovin mallikkaasti. Koirassa tuntuu olevan on-off nappula joka toimii jollain käsittämättömällä logiikalla. Välistä nukutaan keskellä katua ja välistä riehutaan keskellä yötä. Nämäkin onneksi ovat vähentyneet koiran kasvaessa ja muiden rytmiin ollaan jo aika hyvin totuttu (tai muut ovat tottuneet tähän). Tarpeetkin onnistuu ulos kuin vakioveikkaajalta, pieniä vikatikkejä lukuun ottamatta.

Papun "kotikennelin" Pinja ja kumppanit olivat tulossa Helsinkiä kohti huomenna ja toivottavasti ehditään nähdä Jillaa ja Tamista. Saas nähdä tunteeko Papu vielä emonsa ja siskonsa!

Alhaalta puuttuu pari hammasta!

Koirametsässä

2010-06-09T00:29:00.004+03:00

Ikää 15 vkoa ja 3 pv

Sunnuntaina lähdettiin viettämään aurinkoista kesäpäivää Sipoon Östersundomin koirametsään. Alue on tarkoitettu koirien kanssa ulkoiluun ja puitteet osoittautuikin varsin mukaviksi. Koiria voi alueella pitää vapaana, ja alueella on luonnonvaraista metsää ja niittyä. Kaiken kaikkiaan Papuski näytti jälleen nauttivan suunnattomasti retken ensi hetkistä lähtien.

Valppaana

Ai minäkö?

Jälkien haistelua

Ensimmäisenä piti päästä uimaan isoon ojaan, joka oli täynnä paksua mutaa. Sielä se pentu kahlasi, ei meinannut ruskeaa koiraa mutavellistä erottaa. Seuraavaksi piti päästä niitylle juoksemaan ja kokeilemaan maailman ennätystä. Vain hännänpää vilisti kaukana heinien seassa, kun Papu pisti parastaan. Tuli vain mieleen, että onneksi laitettiin punkkikarkote viime viikolla, muuten olis saattanut olla punkkipinseteillä töitä ilallla. Onneksi yhtään punkkia ei kuitenkaan koiruudesta löytynyt. Sitten lähdettiin patikoimaan metsää, päästiin kiipeilemään kallioilla ja syömään käpyjä. :) Sehän se tuntuu olevan Papun mielipuuhaa. Kiipeily ja hyppiminen sujuu jo varsin ketterästi, välillä menoa katsellessa hirvittää kun tuntuu että pentu hyppää välistä liiankin korkealta alas. Mutta kun se on jo niin vikkelä kintuistaan ettei sitä millään ehdi aina estämäänkään.

Punkkihippasilla :)

Taisi löytyä jotain herkullista suuhun pantavaa

Hurja vauhti ja koko kelpie ilmassa

Käpylehmillähän sitä ennenkin leikittiin ;)

Alue on mukavan kokoinen ja vaikka ulkoilijoita riitti, niin pääasiassa metsässä sai retkeillä rauhassa muihin törmäämättä. Vain muutaman kerran puiden takaa porhalsi eteen ensin koira ja sitten omistaja. Nämä kohtaamiset oli Papulle jännittäviä hetkiä, mutta hienosti se suhtautui eteen tupsahtaviin uusiin tuttavuuksiin. Papu oli varmasti nuorin ja ehkä pieninkin koira, joita metsässä liikkui, mutta sepä ei kuitenkaan säikähtänyt uskomattoman kokoisia koirajärkäleitä, vaan tutkaili niitä kelpien innolla. :) Kun matkaa jatkettiin niin Papu lähti hienosti omien omistajien matkaan, eikä yrittänytkään muiden mukaan. Muutenkin vapaana juoksentelu sujui jälleen mallikkaasti, eikä tarvinnut miettiä mihin se pentu jäi.

Kuk-kuu...

Herkkuhetki

Auringonpaistattelua ja lepohetki

Kaiken kaikkiaan päivä metsässä oli taas tosi kiva ja otetaan varmasti uusiksi heti seuraavan sopivan hetken salliessa. Koirapuistoissa ei olla vierailtu, ne kun ei oikein tunnu virikkeellisiltä paikoilta, mutta tälläinen koirametsä ideana on kiva. Ei tarvi varoa autoja, ja saa nauttia ihka-aidosta luonnonhelmasta.

Katso tästä koko kuvagalleria

Punkkeja, punkkeja!

2010-06-01T19:37:00.002+03:00

Ollaan monta viikkoa puhuttu punkkikarkoitteista ja Pinja lähettikin meille mailia aiheesta ja vihdoinkin muistimme käydä ostamassa 4kk "kuurin" Bayvanticia. Tiedä sitten kuinka paljon city-koira punkkikarkoitetta tarvii mutta eipä niitä täällä yhtään kaivata ja tuleehan meilläkin käytyä metsässä. Viereinen kuva kertoo minkälainen ilkimys tämä kaveri on (ja wikipedia vähän enemmän). Punkkiklinikan animaatio aiheesta on myös harvinaisen iljettävää katsottavaa. Nyt vaan puuta koputtelemaan ja luottamaan, että karkoite pitää nämä kaverit poissa meidän taloudesta.

Kaurapuuroa ja tennispalloja

Papu ei ole kovin innoissaan kaurapuurosta. Laitoin tänään sen aamupalaan kaurapuuroa mutta nätisti jäi syömättä. Lipsutteli kielellä kaikki nappulat sivuilta pois ja vasta pitkän ajan kuluttua meni puurokin alas. Iltapäivällä Papu sai tarjoustalosta tennispallon leikkikaluksi ja sitä ollaan sitten täällä esitelty meille. Näyttää olevan mieluisampi lelu kuin aikaisemmat yhteensä ja kohta on koko pallo koluttu paljaaksi. Monesti se halvin lelu on paras lelu. Seuraavalla kerralla aion hakea uudet lelut läheiseltä kirppikseltä, katsotaan miten sitten suu pannaan!

Ei oikein puuro maistu!

Pikakuulumisia

2010-05-25T11:08:00.000+03:00

Ei pelätä ukkosta ja painoa on 8.8 kiloa

2010-05-23T20:51:00.002+03:00

Sipoonkorven reissulta

Helsingissä on satanut vettä ja ukkostanut mutta menoa se ei ole haitannut. Ennen kuin saimme Papun, luimme että kelpiet ovat varautuneita koiria. Ainakaan tämän jötkäleen kohdalla se ei pidä paikkaansa. Papu nimittäin nukkui makeasti parvekkeella kun taustalla ukkonen löi salamoitaan ja heräsi vasta kun sade yltyi tihkua kovemmaksi. Vasta tämän jälkeen neito suvaitsi parempiin tiloihin. Perjantainen ilotulituskaan ei koiraa häirinnyt joten kovin arka kaveri tämä ei ole. Televisiosta kantautuva suden ulina, lapsen itku tai ihmisten valitus saa kuitenkin Papun tarkistamaan asían, joskaan ei pois tolaltaan. Jos tulee ilmoittamisen arvoista asiaa, niin Papu ilmoittaa siitä haukahduksella tai parilla.

Epätarkka lukema

Papu on noin 8.8. kiloa, meidän K-raudasta ostetun OBH Nordican mukaan. Tulos on mitä epätarkin mutta suuntaa antava. Katsoimme tuossa sisarusten, Alvinin ja Daisyn, kuvia ja arvioimme Papun Alvinin kokoiseksi. Tämäkin arvioi hyvin epätarkka mutta iso rötkäle tästä tulee jos samaa tahtia kasvaa. Ollaan jo veikkailtu aikuispainoksi kuuttatoista kiloa. Saas nähdä mitä tulee. Ja kenen veikkaukset osuvat lähimmäksi.

Sunnuntain hupailua

Tässä vielä hauska koiravideo sunnuntain riemastukseksi.

Huh hellettä!

2010-05-20T00:25:00.004+03:00

Tästä alkoi Papun elo Helsingissä 10.4

Papu täytti eilen kolme kuukautta, äkkiä se aika vierähtää! Pentu kasvaa rytinällä, varsinkin korvat näyttävät kasvavan kohisten ;) ja nyt jo pentukarvakin on selän päältä korvaantunut kiiltävällä komealla koirankarvalla. Paputsiini on ollut vähän ihmeissään näistä lämpimistä säistä. Vettä kuluu ja aika menee leikkien lomassa läähättäessä, vaikkei aurinko olekaan varsinaisesti menoa hidastanut. Tänäänkin lenkillä Papu paimensi juoksijoita ja ohiajavia pyöräilijöitä niin innokkaasti, että saapa nähdä pitääkö tässä vielä lauma lampaita hankkia että pääsee koira vietteineen tositoimiin :) Eilen ja tänään testattiin kyllä jo huomion kiinnittämistä muualle, ja se näyttikin jo hieman toimivan. Joten namien tarjoilu pyöräilijän tai juoksijan ohittaessa jatkunee seuraavalla lenkillä. Nyt ollaan opeteltu vaihteeksi valjaiden käyttöä. Alkuun piti yrittää venkoilla irti valjaista ja kun se ei onnistunut niin seuraavaksi testattiin myös hampaita. Mutta valjaatpa kestivät nämä hyökkäykset ja pysyivät päällä. Nyt ne ei enää taidakkaan olla ollenkaan hullumpi juttu. Kaikkeen se koirakin tottuu.

Meressä vilvoittelemassa

Papun lempipuuhaa on vedessä kahlaaminen

Ikää 3 kk + 1 pv

Lopuksi makeaa koiranunta, korvat on kuin Batmanin siivet :)

Koiramaista menoa Ruusulankadulla

2010-05-18T08:07:00.001+03:00

On se ihana kaveri tuo karvanaama mutta osaa se välillä olla harvinaisen raivostuttava. Varsinkin pennun kanssa kun kaikki pitää opetella alusta alkaen. Yksi asia kun on opittu, niin toinen tuottaakin tuskaa. Juuri kun meillä oli opittu nukkumaan yksikseen, niin johan on maailman kirjat sekaisin kun parvekkeen ovi on yön auki. Papu on nimittäin päättänyt laajentaa valvontareviiriään viereiselle Ruusulankadulle. Meitä siis informoidaan myös yöaikaan, kun ratikat liikennöivät tai ihmiset palaavat koteihinsa kesäisiltä rilluttelureissuilta. Siinä sitten valvotaan kaikki yhdessä ja meillä on niin kivaa. Päivisin onkin sitten helpompaa kun pikkukaveri vetää sikeitä.

Jos joskus hampaankiristystä niin on sitä aihetta iloonkin. Eilen oli ensimmäinen päivä kun kaikki kakat tehtiin ulos. Olemmekin nimittäneet läheisen nurmialueen Field of Kakaksi, siellä olevan kakkamäärän johdosta. Joskus koiran ulkoilutus siellä tuntuu kuin miinakentällä kävelyltä. Olemme olleet kuitenkin esimerkillisiä ja keränneet kaikki tämän talouden tuotokset kyseiseltä kentältä. Lukuun ottamatta sitä yhtä haamukakkaa joka sinne jäi kummittelemaan yön pikkutunteina kun sitä ei vaan löytynyt. Se haisi vaan ei näkynyt. Toisin kuin niiden dobermannien ja muiden lehmän kokoisten koirien tuotokset, jotka haisevat ja tuoksuvat. Pitää kyllä olla harvinaisen seniili omistaja jos tuon mittaluokan tuotokset tahattomasti hukkuvat olemattoman nurmikon keskelle. Niitä sitten tutkaillessa ja vältellessä voi hyvin ymmärtää miksi kaupunginhallituksen kokouksissa aina tapellaan koiraveron suuruudesta ja aihe on aina ajankohtainen.

Täällä vielä muutama kuva riiviöstä, joka luulee olevansa ihmissyöjä. Taitaa tämän rodun koirat sairastaa jonkin asteen ADHD:ta, sen mukaista on välillä meno. Papu kasvaa hyvin ja vielä on maitohampaatkin suussa mutta uusia jo odotellaan. Kuvista kiitos Sussalle. Näissä Papu noin kaksitoista viikkoa vanha.

Fiskträskin metsäkeikka

2010-05-14T21:26:00.007+03:00

Aina tonkimassa kaikkea uutta

Päätimme eilen lähteä hätyyttelemään susia Sipooseen kun helsingissä koiran vapaana pitäminen on vähintäänkin hieman haasteellista. Ainakin jos ei tahdo koiraansa juoksuttaa koirapuistossa. En tiedä sitten kuinka virikkeelistä se on koirallekaan juosta aitauksessa haistelemassa toisten kakkoja. Helppoahan se kyllä on. No, Papu on jo kasvanut siihen ikään että se uskaltaa lähteä jo meidän luota niin kauas ettei sitä voi vapaana pitää kaupungin puistoissa. Ei se taida sallittuakaan olla. Fiskträskin ulkoilualue Sipoossa tarjosikin sopivan paikan käydä ensimmäistä kertaa ns. kunnon metsälenkillä.

Koiralle metsässä juoksentelu oli mitä mielenkiintoisinta puuhaa. Ainakin keikalta kotiin kantautuneen kuivuneen mudan ja hiekan määrästä päätellen. Pikkukoirasta tuli esiin paimennusvietit kun Papu juoksi välistä edellä ja välistä perässä mutta aina palasi laumansa luo isommin käskemättä. Se on jo muuten oppinut muutaman käskynkin. Pienellä avustuksella tulee jo "istu", "maahan", "ei" ja "tassu" (viimeisin kaikista tärkeimpänä). Vielä kun opittaisiin tuo luoksetulokin silloin, kun ympärillä on paljon tapahtumia. Helpottaisi kummasti meidän elämää.

Ei loppunut virta kesken vaikka juoksua tuli useamman kilometrin verran. Me ollaan tehty kyllä aika "pitkiä" lenkkejä aiemminkin mutta pennun väsymisen arvioiminen on aika vaikeaa kun se käy lähinnä on-off kytkimellä; yhtenä hetkenä pistetään täysillä eteenpäin ja seuraavalla jo tuhistaan unten mailla.

Eläinlääkärissä

Papu sai tänään ensimmäiset rokotuksensa (kaikki neljä) HauMau:n eläinlääkäriasemalla. Muutaman päivän päästä voidaan jo tavata muita koiria. Eläinlääkärin jälkeen kuitenkin vielä nätisti ohitettiin koirat joita ei tahdottu tavata, ja niin taidetaan tehdä tulevaisuudessakin. Kaikkia ei tarvitse (eikä pidä!) Papunkaan mielestä moikata.

Isot korvat paljastavat pennun.

Elopainoa koiralle on näiden 12. viikon aikana kertynyt seitsemän ja puoli kiloa. Paino taitaa olla saman pentueen Alvinin (poika) ja Tamara (tyttö) painojen välissä. Säkäkorkeuden mittaus muutama päivä sitten antoi 34 cm mutta epätarkkuudessaan voittaa varmaan skepsis ry:n vuoden palkinnon. Nti Elohopea kun ei meinannut silloinkaan pysyä paikoillaan. Ruokaa Papu saa kolme kertaa päivässä a´la 75g Royal Canin Junior. Vallan sopivan kokoinen koira kaikkiaan tällä hetkellä

Huomenna lisää, tässä tulee taas niin paljon asiaa. Kuvia on oikealla ja Sipoonkovern galleriaan pääsee tästä.

Papun alkutaival

2010-05-11T20:15:00.017+03:00

Papu ja sisarukset

Papu syntyi Lappeenrannassa 18.2.2010. Pentuja Jilla-emälle syntyi kuusi kappaletta, viisi ruskeaa ja yksi fawn. Pentue oli Jillan ensimmäinen, ja pentueessa vallitsi tyttövalta viiden naaraspennun voimin, vain yhden pennuista ollessa uros. Pennut olivat syntyessään kovin tasaisia ja painoivat kukin noin 300 grammaa.

Papu syntyi Kainon päivänä, ja se tunnettiinkin kasvattajan luona alkuun Kainona. Matkasimme Lappeenrantaan katsomaan kahden viikon ja kahden päivän ikäisiä Kelppareita. Etukäteen jo ounastelimme että pennut valloittavat sydämen ja niinhän siinä kävikin, lisäksi Jilla-emä oli mieluisa tuttavuus. Kotimatkalla olimmekin jo melkein varmoja että haluaisimme Kainosta kaverin. :)

Papun muutto 10.4

Jilla selätti Papun vielä viime hetkillä ja antoi lähtiessä mukaan koiraviisauksia elämäntaipaleelle. Kotimatka sujui hyvin ottaen huomioon että kokemuksia autoilusta oli vain hitusen ja pentu oli ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä vieraiden ihmisten kanssa. Papu kotiutui uuteen kotiinsa nopeasti ja jo illansuussa kipitti ympäri asuntoa kuin kotonaan. Uusia kokemuksia tuli ensimmäisestä päivästä lähtien valtavana ryöppynä, mutta Papupa on ottanut kaiken vastaan uskomattomalla rohkeudella. Ei voi kuin ihmetellä koiran sopeutuvaisuutta.

Ensimmäisenä yönä Papu tuli etsimään kaveria leikkeihin puolen tunnin välein. Pimeässä ikkunasta heijastuvaa valoa vasten näkyi vain isojen korvien varjo ja kuului innokas läähätys. :D Yöt sen jälkeen ovat sujuneet huomattavasti helpommin. Alkuun herättiin useammin ja muutaman kerran yössä se yritti viritellä leikkejä, mutta nyt se nukkuu jo tasaisen varmasti melkein aamuun asti. Pentuun tutustuttuamme huomasimme että Kaino ei ole tippaakaan kaino ja niin terhakasta kahvipavun värisestä koirasta tuli Papu.

Lenkkeily koiran kanssa näin Helsingin keskustassa oli alkuun haastavaa. Muutama päivä meni ihmisten ja autojen ihmettelyyn. Ulkoiluaika kuluikin usein rappukäytävän edessä istuskellen ja ohikulkijoita ihmetellen. Tosin ohikulkijat ihmettelivät pientä pentua ja tuntematonta koirarotua yhtä paljon. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien tutustuttiin lähialueiden puistoihin ja niissä juoksentelu onkin osoittautunut Papulle mieluisaksi. Vapaana on ihana pinkoa, sen minkä tassuistaan vaan pääsee. Jo ensimmäisellä viikolla vauhti oli niin hurjaa, että me kaksijalkaiset emme meinanneet perässä pysyä. Maastossa välillä kaaduttiin isompiin lätäköihin kun ei hoksattu että niissähän onkin vettä. :) Nyt lätäköiden kierto onnistuu jo hienosti, hieno neiti ei turhaan tassujaan sotke rapakkoon kadulla. Sen sijaan puistossa tai metsässä sillä ei ole niin väliä, pääasia että vain juoksemaan pääsee.

Papun seikkailu cityssä jatkuu häntä korkealla heiluen.